Turvallisuus ja paluun vapaaehtoisuus herättivät keskustelua

Vapaaehtoisen paluun ohjelma on viime aikoina herättänyt runsaasti keskustelua niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa, ja IOM:n Suomen maatoimisto päätti avata vuoropuhelun kansalaisyhteiskunnan kanssa järjestämällä keskustelun asiasta.

Helsingissä marraskuussa järjestettyyn keskusteluun osallistui kaiken kaikkiaan parisenkymmentä henkilöä, IOM:n edustajat mukaan lukien. Mukaan oli kutsuttu sekä järjestöjä että aktivisteja.

Vapaaehtoisen paluun ohjelmissa IOM avustaa siirtolaista palaamaan lähtömaahansa.  Useimmiten palaaja saa myös paluutukea, jonka tarkoituksena on auttaa uudelleensopeutumista.

Keskustelun avasivat Suomen vapaaehtoisen paluun ohjelmajohtaja Tobias van Treeck ja IOM:n Brysselin toimiston Regional Thematic Specialist Laurence Hunzinger. He kertoivat vapaaehtoisen paluun ohjelmista laajemmin maailmalla, Euroopassa ja Suomessa. Viime vuonna lähes 100 000 ihmistä palasi lähtömaihinsa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Suurin osa näistä palaajista – 83 prosenttia – palasi Euroopasta. Mutta viime vuonna lähtömaita oli 110 ja paluumaita 160, joten kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö.

Eniten keskustelua herätti sana vapaaehtoinen, jota useat osanottajat kyseenalaistivat. Usein esimerkiksi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneella ihmisellä ei ole montaakaan muuta vaihtoehtoa kuin vapaaehtoinen paluu, vastentahtoinen palautus tai paperittomana eläminen. Miten IOM voi tällaisessa tilanteessa varmistaa vapaaehtoisuuden?

”Kun saamme paluuhakemuksen käymme sen läpi ja otamme lähes aina yhteyttä palaajaan. Niin teemme poikkeuksetta, jos huomaamme ristiriitoja hakemuksessa. Joissakin tapauksissa hakemus on peruttu näiden takia”, sanoi Tobias van Treeck.

”Me emme halua, että meidän kautta palaavat eivät ole aidosti vapaaehtoisia, se tekee hallaa meidän uskottavuudelle. Sana kiertää nopeasti. Haluan painottaa, että IOM osallistuu ainoastaan vapaaehtoisen paluun järjestelyihin. Meillä ei ole mitään tekemistä vastentahtoisten palautusten kanssa”, sanoo Laurence Hunzinger.

Hän kertoo, että IOM osallistuu humanitaaristen periaatteiden mukaisesti kuitenkin EU-rahoitteiseen ohjelmaan Afganistanissa, jossa vasten tahtoaan palautetuille annetaan paluun jälkeistä ensitukea, eli esimerkiksi enimmillään kahden viikon yöpymiset ja paluumatka omalle paikkakunnalle.

”Nämä palautetut voivat olla haavoittuvaisimpia haavoittuvista.”

Laurence Hunzinger totesi, että tällä hetkellä kaikki siirtolaisuuteen kuuluva, eli myös paluu, on hyvin politisoitua.

"Nykytrendi EU-maissa on, että kaikilla on oltava laillinen status, jotta he voivat jäädä. Eli joko pitää saada turvapaikka tai sitten lähteä maasta. Kysymys, miksi ihmiset eivät saa suojelua ei ole meidän päätettävissä, älkää syyttäkö meitä siitä. IOM avustaa oman mandaattinsa sisällä – ja ”älä tuota haittaa”-periaatteen mukaisesti.”

Muita kysymyksiä joita puitiin, oli yksintulleiden lasten paluu, paluuneuvojien rooli vastaanottokeskuksissa, miten turvallisuusluokittelut tehdään, mitä tapahtuu jos sairaalle palaajalle ei ole tarjolla hoitoa sekä tilannetta Irakissa ja Afganistanissa.

 

Tuohon viimeiseen sekä van Treeck ja Hunzinger totesivat, että harvat maat luokitellaan kokonaisuudessaan sellaisiksi että paluita sinne ei järjestetä. Sellainen on esimerkiksi Syyria. Irakin ja Afganistanin tapauksissa on alueita, joihin IOM ei järjestä paluita turvallisuussyistä. van Treeck painotti ihmisten oman tahdon noudattamista ja Hunzinger sitä, että ihmiset ovat erittäin tietoisia olosuhteista paikanpäällä.

”Kymmenen vuotta sitten me ehkä tiesimme paremmin kuin siirtolaiset itse maiden tilanteesta, mutta nyt he tietävät sosiaalisen median avulla tilanteen omassa kaupungissaan tai kylässään paljon paremmin kuin me.”

Lisätietoja vapaaehtoisen paluun ohjelmista: 

Yleistä ohjelmasta

Usein kysytyt kysymykset

Avustettu vapaaehtoinen paluu ja paluutuki Suomessa

Paluu Suomesta Afganistaniin - IOM:n rooli

Ohjelmista EU:ssa

Kansainvälisen IOM:n sivut vapaaehtoisesta paluusta