Fruitful discussion on the invisibles of our society

Tags: 
SuomiAreena, paperittomuus, Ihmiskaupan uhri, Ihmiskaupan vastainen työ

On Wednesday July 18 we organized a discussion on the people who often are not seen in our society: the undocumented migrants and the victims of human trafficking. Top level Finnish politicians and a representative of the Police Board discussed different aspects of how these people are treated and what the government does now and could do in the future.

Due to the vulnerable nature of these groups we had no representatives on the panel, but instead had interviews with two persons – one victim of human trafficking and one undocumented migrant – who could tell the audience about their experiences and life in Finland.

Even though it was a stunning +35 degrees we had a numerous and active audience.

Keskutelun juontajana toimi toimittaja Yagmur Özberkan

 

“Heitä on myös Suomessa”

Porin helteessä keskusteltiin keskiviikoiltapäivänä yhteiskuntamme näkymättömistä ja haavoittuvaisista: ihmiskaupan uhreista ja paperittomista. SuomiAreena -keskustelussa oli mukana politiikan kärkinimiä ja poliisihallituksen edustaja. Monipäinen yleisö oli aktiivisesti mukana ja sai kiinnostavan keskustelun kiitokseksi.

”Oletteko koskaan tavanneet joko ihmiskaupan uhria tai paperitonta?”

Tällä kysymyksellä juontaja Yagmur Özberkan sysäsi käyntiin keskustelun Eetunaukion lavalla keskiviikkoiltapäivänä. Vastaamassa olivat Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, poliisitarkastaja Måns Enqvist Poliisihallituksesta, kansanedustaja ja ihmiskaupan asiantuntija Eva Biaudet, eduskunnan toinen varapuhemies Tuula Haatainen ja sisäministeri Kai Mykkänen.

Tuli ilmi, että kaikki olivat tavanneet molempia tai jommankumman ryhmän edustajia, useimmiten työtehtävien yhteydessä.

SuomiAreenas paneelissa poliitikot ja poliisi keskustelivat ihmiskaupasta ja paperittomuudesta.

Eva Biaudet totesi, että usein ajatellaan, että näitä asioita ei Suomessa voi tapahtua.

”Täällä tapahtuu aivan samoja asioita kuin köyhissäkin maissa. Itse asiassa Suomessa voi jopa olla vaikeampaa elää paperittomana kuin monessa muussa maassa. Täällä kun kaikki on niin järjestäytynyttä. Muualla ei samalla lailla tarvita papereita kouluun tai töihin.”

Yleisön mukaan ilmiöt ovat ongelma

Yleisökysymyksien perusteella, ainakin Porissa keskustelua seuranneet ihmiset pitivät sekä ihmiskauppaa että paperittomuutta ongelmana Suomessa.

Videon välityksellä saimme kuulla miltä työperäisen ihmiskaupan uhrin elämä voi Suomessa näyttää: 17-18 tunnin työpäiviä, nukkumista keittiön lattialla, päänsärkyä ja nenävuotoja, kahdeksan kuukauden eristystä.

Ihmiskaupan uhri kertoi videolla kokemuksistaan. Video oli osa Yhteisvastuu-keräyksen kampanjamateriaalia 2017.

Li Anderssonin mukaan usein ei tunnisteta ihmiskaupan merkkejä. Hän sanoi tavanneensa esimerkiksi thaimaalaisia marjanpoimijoita, joita ei virallisesti tunnistettu ihmiskaupan uhreiksi, vaikka heidän asemansa oli erittäin vaikea.

”Näiden töiden tulisi olla työsuhdeperäisiä. Nyt meidän viralliset rakenteet johtavat joskus siihen, että ihmiset joutuvat haavoittuvaiseen asemaan.”

Kai Mykkänen sanoi, että ne ihmiskaupan uhrit, jotka jäävät viranomaisten haaviin saavat hyvin apua, mutta parannettavaa on uhrien tunnistamisessa.

”Tätä voi verrata vaikka kotiväkivaltaa. Poliisilla on niitä keikkoja paljon enemmän kuin syytteitä nostetaan. Myös ihmiskaupassa poliisi ei aikaisemmin riittävästi ole kyennyt tunnistamaan tapauksia. Joskus on myös vaikea viedä syytteitä eteenpäin, jos asianomainen ei luota poliisiin.”

SuomiAreenas paneelissa poliitikot ja poliisi keskustelivat ihmiskaupasta ja paperittomuudesta.

Poliisin edustaja Måns Enqvist kertoi, että syksyllä poliiseja aletaan kouluttaa ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen yhdessä Ihmiskaupan auttamisjärjestelmän kanssa kehitetyn koulutuspaketin avulla.

”Ihmiskaupparikoksia on haastavaa tutkia, varsinkin seksikauppaan liittyvät tapaukset. Joskus ei löydy näyttöä ihmiskaupasta vaikka on sellainen kutina, että tässä on kyse ihmiskaupasta.”

Eva Biaudet sanoi, että suuri ongelma on, että auttamisjärjestelmässä ihmiskaupan uhrin oikeudet on sidottu siihen, että saadaan rikosoikeudellinen tuomio ihmiskaupasta – nämä kaksi tulisi hänen mukaansa erottaa toisistaan.

Tuula Haatainen nosti esille sen, että moni ihmiskaupan uhri ei luota viranomaisiin, varsinkin jos he esimerkiksi ovat myös paperittomia.

Elämä paperittomana 

Toisessa kokemus videossa nimettömänä pysytellyt paperiton irakilainen mies kertoi, minkälaista hänen elämänsä on pääkaupunkiseudulla sen jälkeen, kun hänen vastaanottopalvelunsa päättyivät. Hän viettää päivät ulkosalla tai kirjastossa, nukkuu kirkossa. Unelmana hänellä on normaali elämä: asunto, työpaikka, perhe.

Keskustelijat saivat kuulla miltä paperittoman arki näyttää.

Yagmur Özberkan kyseli sisäministeri Mykkäseltä mitä tunteita video hänessä herättää.

”Myötäelämistä ja sääliä tietenkin, vaikka emme tiedä hänen taustastaan mitään. Jokainen tietenkin hakee turvaa, mutta mitä Euroopan pitäisi tehdä, kun tällä hetkellä täällä on puoli miljoonaa ihmistä jotka ovat ainakin kerran saaneet kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseen.”

Li Andersson peräänkuulutti väliaikaisen oleskeluluvan palauttamista Suomen lainsäädäntöön.

”Se olisi parasta, kun ajattelee yhteiskunnan kokonaishyötyä. Olisi parempi, että ihmiset voivat virallistaa olemassaolonsa kuin kadota. Niin he voivat olla hyödyksi ja hyödyntää palveluja – tämäkin henkilö voisi vaikka saada töitä ystävänsä pizzeriasta tai jostain muualta.”

Kun yleisöltä kysyttiin, kokevatko he paperittomia uhkana yhteiskunnan turvallisuudelle valtaosa oli sitä mieltä, että he eivät sitä ole.

Yleisö sai kertoa omat mielipiteensä keskutelun aiheista.

Myös poliisin edustajana toiminut Måns Enqvist totesi, ettei hän maalaisi pirua seinällä ja sanoisi että he ovat uhka. Hänen mukaansa Suomessa meillä on kuitenkin niin pieni osuus harmaata markkinaa ja yhteiskuntaa, ettei se uhkaa turvallisuutta.

Kai Mykkäsen mukaan työnantajille tulisi tulla rajummat seuraukset työntekijöiden hyväksikäytöstä – nyt suurin riski on työntekijällä.

”Realistisin riski on, että harmaa talous ja työnteko yleistyy varsinkin, jos paperittomien määrä kasvaa.”

"Missä ovat paperittomat lapset?"

Tuula Haatainen vaati, että paperittomien tilannetta selvittää kunnolla.

”Ajatellaan että paperittomina on vain nuoria miehiä. Se ei ole totta, ryhmään kuuluu hyvin erilaisia ihmisiä, myös isovanhempia ja lapsia. Varsinkin lasten tilannetta on selvitettävä: missä ovat paperittomat lapset? He kuuluvat kouluun!

Keskustelun päätti kysymys siitä minkä konkreettisen teon keskustelijat haluaisivat nähdä, jotta haavoittuvien asema Suomessa paranisi.

Kai Mykkänen kertoi, että hallitus on päättänyt vakinaistaa ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinaattorin toimen.

Eva Biaudet’n mukaan linkki rikosprosessin ja ihmiskaupan uhrin avun saamisen kuten vaikka oleskeluluvan välillä tulisi ehdottomasti katkaista.

Måns Enqvist totesi, että ihmiskaupan uhrien tunnistamisen parantaminen on prioriteetti ja, että siihen tarvitaan yhteistyötä niin kuntien, sosiaali- ja terveyssektorin kuin järjestöjen kanssa.

Li Andersson vaati, että alipalkkaus kriminalisoidaan ja ettei palautuksia toimeenpanna, jos työperäisen oleskeluluvan hakemus on vetämässä.

Tuula Haatainen painotti paperittomien oikeutta saada sosiaali- ja terveyspalveluja, sekä lapsien oikeutta käydä koulua.

Keskustelu järjestettiin yhdessä Suomen Pakolaisavun ja Ihmiskaupan auttamisjärjestelmän kanssa.

Lue taustaa siirtolaisuudesta ja haavoittuvuudesta:

https://iom.fi/fi/siirtolaiset-erityisen-haavoittuvaisia-hyv-ksik-yt-lle

SuomiAreenas paneelissa poliitikot ja poliisi keskustelivat ihmiskaupasta ja paperittomuudesta.