”Millaista on ruoka”, ”Eikö Suomessa ole lainkaan käteistä?”, ”Miten löydän töitä?”, ”Pääsevätkö lapset kouluun?”, ”Olen yleisurheilija, voinko jatkaa harrastustani Suomessa?”. Kysymykset lentelivät ilmassa ja hymyilevät, suomenkieliset aamutervehdykset esitettiin jo koulutuksen toisena päivänä, kun Suomeen valitut kongolaiset kiintiöpakolaiset saivat kolmen päivän ajan tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta kultuuriorientaatiossa Zimbabwessa.